Uskomattoman kauniita...Sopisi hyvin vaikkapa äitienpäivä kakun koristeiksi. Tai miksikäs ei vaikka muutenkin jonkin suuremman juhlapäivän kakun koristeluun!

Niin kauniita!!
Milloinkahan näitä saisi harjoiteltua.. Vaikka epäilen kyllä ettei omista tekeleistäni tuon veroisia tule millään!!

Niin kauniita ovat! Olet kyllä taitava!
Laitankohan liian vähän tomusokeria kun olen nyt vaikka kuinka monta kertaa kokeillut ja terälehdet löpähtävät parin minuutin kuluttua pursotuksesta? Aluksi ovat ihan nätin näköisiä ja hetken kuluttua ihan littanoita.. =/

En ymmärrä miten sä osaat!!!! Oot kyllä niin supertaitava että huh huh!! Aivan mielettömän upeita! Mulla on tuo tylla, mutta en kyllä osaisi tuota. JA nyt ei ole edes aikaakaan. Täytyy katsoa josko jossain vaihees uskaltaisin kokeilla, tuskin kuitenkaan =D

Onpa kiva kun olet tällaisen kategorian tänne laittanut!! =)
Mä olen nyt innostunut tuosta pikeeristä ihan mahdottoman paljon ja odottelen juuri wiltonin tyllia tulevaksi, että voin alkaa myös testaamaan kaikkea!
Haluaisin lisätä sinut blogilistalleni, olen täällä pitkään vieraillut ja vihdoin aloittelin omaa blogia,minut saa myös lisätä listalle jos siellä tilaa vielä on ;)

Voi että kun on nättejä! En ikinä onnistu pursottamaan noin hienoja kukkasia :D Olet tosi taitava:)

Upeita ovat!!

Kiitokset kommenteista : ) Hanna: Massan pitää olla yllättävänkin kovaa. Alussa tuntuu, ettei saa edes pursotettua, mutta vähän ajan päästä massa notkistuu käsissä (ainakin jos on muovinen pursotinpussi). Monta kertaa on meikäläisellä mennyt ihan plörinäksi, tähän ei kai auta kuin harjoitus : ) Samanlaistahan se on kaikkien taikinoiden kanssa, kokemus auttaa. Anu: Ihanaa kun tulee uusia leipojia blogimaailmaan. Linkittelen mahdollisimman pian : )

Ihailen sinun töitäsi todella, ne on kertakaikkiaan upeita! :0D

Upeita Sarah Bernard-pioneja olet pursottanut! Värikin on oikea.
Noi olis hienoja sellaisessa romanttisessa hääkakussa.

Aivan mahtavia, oispa hienoa osata : )

Kiitos Merja, Marjukka ja Tiipu. Marjukka: Minullakin tulee näistä pionit mieleen, vaikka ruusuiksi tässä niitä väitinkin : ) Pidän pioneista ehkä vielä enemmän kuin ruusuista. Äitini upeaa pionipenkkiä aina kesäisin kateellisena ihailen (monien vuosien työn tulos : D) Ehkä joskus minunkin kukkapenkkini kukoistaa samalla tavalla, heh.

Nuo menisi kyllä todellakin ihan täydestä pioneina, kun ovat noin auki -ja pionit on vielä kauniimpia kuin ruusut minun mielestäni ;) Sä olet kyllä taitava..! Mulla ei riitä ymmärrys edes siihen miten näitä oikeasti tehdään. Koita joskus saada kameramies jeesaamaan niin saat pursotusvaiheestakin kuvia tällaiselle toopelle joka tarttee ne rautalankakuvat :P

Wau!!! Ihanat sivut .Musta on hienoo kun olet kirjoittanut mitä tyllaa olet käyttänyt, kiitti

Aivan uskomattoman hienoja! Onkos sulla mitään koulutuksen poikasta näihin vaiko oletko ihan itseoppinut? Todella taidokkaita. Meillä ei ole koulussa tehty pikeeristä vielä yhtään mitään. Nyt kotona ensi kertoja kokeilen. Pikeerivärkkäyskuume senkun kasvaa. Vasta tänään sain oikeanlaista väsätyksi pikeeristä. aiemmat taisi olla ihan kotikutoisia tomusokerikuorrutteita, niitä kun en vatkannut lähestulkoon laisinkaan. Enemmän semmoisia äitinitekemien ja oikean pikeerin välimuotoja. Samat raaka-aineet ja määrät, mutta täysin eri tapa valmistaa ja eri lopputuloskin...Tosin ilmakuplat ei tuossa mun "muka-pikeerissä" olleet kyllä ongelma, että se hyvä puoli niissä oli. Ja nopeita tehdä noi massat. Aidossa Pikeerissä tuhraantui äkkiä paljonkin aikaa. Mutta ihanaa silti! Kuinka kauan muuten tämä oikea pikeerimassa säilyy, jos pusertaa minigrip pussista ilmat veks? (Käyttämätön, kulmastaan leikkaamaton pussi) Raaka munanvalkuainen on varmaan se mikä siinä voi mennä pilalle. Sekin huoneenlämmössä vai jääkaapissa? Nää on kyllä aivan käsittämättömän huikean ihanat sivut! Kaikki pikkuvärkkääminen on kyllä semmoista lempipuuhaa että oksat pois ;)T.ML

Meillä leivotaan: Kiitos :D Mitään koulutusta ei alalle ole, ihan harrastuspohjalta vain mennään.

Pikeeriä toiset vatkaavat sähkövatkaimella ja toiset eivät. Se on kai makukysymys kummasta tyylistä tykkää. Ilmakuplat saa massasta pois, kun kopsuttelee pikeerikulhoa vasten pöytää ja jättää asettumaan noin puoleksi tunniksi.

Pikeeri säilyy hyvin, sillä sokeria on niin paljon. Löysää pikeeriä säilytän pari-kolme päivää ja paksumpaa jopa viikonkin (säilytys viileässä). Löysempi täyttöpikeeri jaottuu nopeasti ja siksi se pitää sekoittaa hyvin ennen käyttöä. Jotenkin mukavampi on tehdä sitä useammin kuin sekoitella vanhoja ja onhan se tuoreempi kivempi käyttää.

Kiitos Ebe! Vaahdottamatomassa kuorrutteessa, jossa on samat aineet ja suhteet kuin pikeerimassassa jaottui mulla yhdessä päivässä jääkaappisäilytyksessä. Valkuainen alkoi erottua omilleen siellä pussissa. Puristelin pussia 5 min ja sitten maistoin massaa, oli ihan ok. Sekoittuneena toimi ainakin silmämääisesti yhtä hyvin kuin tuore. Jännä nähdä tekeeko vaahdotettu kaveri saman. Vai pitääkö hieman pidempään massan yhtenäisyyden. Voi vitsi tää on kivaa touhua. T.ML

Kädentaidoissa on se hieno juttu, että kun niissä kehittyy ja tekemällä tekee, niin himppusen jos vielä on sen lisäksi kallellaan näpertelyyn ja kauniiden pikkujuttujen väsäämiseen niin kyllä kehityksen huomaa. Mie alotin vuosi sitten, ensimmäiset marsipaaniruusut ja ensimmäiset kakut. Ja nyt kun vertaa niitä tän hetkisiin, niin kyllä vuodessakin kehitysta tapahtuu. Sie päihittäisit uskomattoman monen kondiittorimestarinkin taidot kukkiin ja pikeerinkäyttöön liittyen. Siis jos taitonäyte teetettäisiin. Osa asioista on kiinni puhtaasti tekemällä oppimisesta, mutta monen jutun viimeistelyssä silmä ja kädentaitolahjakkuus ovat sellaisia, ettei niihin voi yltää ellei niitä ole. Suurimman osan oppii raakalla työllä. Into muuttuu taidoksi. Monet näpräämisjutut on sellaisia ettei niitä liiemmin ehdi töissä harrastaa koska eivät ole taloudellisia tehdä. Mutta kotioloissa ne on ennenkin kädentaitojen mestarit kehittyneet ja taidokkaiksi hioutuneet. Onnellinen se joka on oman tuensä löytänyt ;) t.ML