On Paratiisi aivan salainen, lumoava paikka, talon-alainen. On siellä kakkua ja marmelaatia, enemmän kuin kukaan voisi vaatia. On hunajaa ja marjamehua. Myös suklaan määrää täytyy kehua. Ei antimia liene puuttunut, vaan mihin saparo on juuttunut. ( Mansikkamäki, Helme Heine)
Jälleen macaronien kimpussa 
Testailin mustikkamacaroneja ja näistä uhkasi tulla täysi katastrofi. Ohjeeseen lisäsin pari teelusikallista kuivattua mustikkaa (jauheena) sekä punaista ja sinistä elintarvikeväriä. Tomusokerin ja mantelijauheen lisäyksen jälkeen tulos oli lähinnä sinisenharmaa. Väriä en enää alkanut lisäämään, vaan pursotin pyörylät leivinpaperille. Osalle ripottelin vielä päälle mustikkajauhetta. Paistetuissa kuorissa mustikka ei maistunut, sillä mantelin maku on niin vahva verrattuna pieneen määrään mustikkaa.
No joo, täytteen teko olikin mielenkiintoista. Ensin kokeilin sellaista mustikka-tuorejuusto-tomusokerihässäkkää, josta tuli niin kamalaa, että heitin sen menemään. Sitten sulatin Kalev mustikka-valkosuklaata tilkkaan kermaan, vaikka alkuperäinen ajatus oli pilkkoa se pieniksi paloiksi täytteen sekaan. Kääk, "liemi" näytti keltaiselta litkulta, jossa on epämääräisiä sattumia (ne mustikat ja riisi). Heitin kattilan kylmään ja ajattelin testata uudestaan tuorejuusto-mustikkaa. Sekoitin sulatettuja ja valutettuja mustikoita (noin desi) vaniljatuorejuuston (pari reilua rkl) sekaan. Yritin saada suurimman osan mustikoista pysymään ehjinä. Jääkaapissa ollut litku oli jonkin verran jähmettynyt, mutta aika hurjalta se vieläkin näytti. Silti kippasin sen mustikka-tuorejuuston kanssa kimppaan ja sittenhän se vasta hurjaksi muuttui. Mieskin ihmetteli, että mitä tuo nyt sitten oikein on?? Taas sotku jääkaappiin ja innostus lopahti uusiin yrityksiin. Kivahan olisi testailla vaikka mitä, mutta kun ei nuo ainekset ilmaisia ole. Pihinä ja turhautuneena lappasin mustikkasotkun macaronikuorien väliin ja jätin jääkaappiin. Aattelin, että tuleehan ne sieltä joskus syötyä makeannälkään.
Tänään otin yhden maistiaiseksi ja jotain kummaa oli yön aikana tapahtunut. Ulkonäkö ei ollut parantunut (ovat minusta omalla tavallaan hauskan näköisiä), mutta maku olikin yllättävän hyvä ja valkosuklaa jähmettynyt sopivasti. Mustikkaisen makea ja kokonaiset mustikat pirskahtelivat syödessä mukavasti. Ikävä kyllä riisicrisp oli menettänyt rapeutensa. Macaron oli sisältä juuri sellaisen leivosmaisen pehmeä ja päältä kuori rapsakka. Näitä voisi tehdä toistekin, vaikka tuoreista mustikoista, jos vaan osaisi toistaa tuon täytteen teon.
Ja ainakin kuvassa tuo täytteen väri näyttää ihanalta! ♥
Makoisaa keväistä viikonloppua. :=)
Näistä tuli kyllä tosi hyviä. Testaan jossain vaiheessa uudestaan, jos osaisi tehdä samanlaisia :D
Satu: Osa menee omalle perheelle, osa on "tilattuja" ja osa menee tuliaisiksi ystäville :D
macaronejahan ei muuten edes kuulu syödä samana päivänä vaan jääkaappiin yöksi ja lämpenemään pöydälle ennen kun syö.. koska kylminä ne ei ole niin hyviä